Tulosta sivuKeskusteluopas

Keskusteluopas

”Tämähän maksaa saman kuin M235i”

Erja K:ta jännitti, kun hän odotti ensimmäistä kysymystä. ”Mitä nämä niin kuin varsinaisesti esittävät?”, kysyi eräs ryhmäläinen lopulta. ”Vai onko nämä vain koristeita?”

Juuri tällaiseen Erja K. oli varautunut. Hän oli helsinkiläisten Laakkosen ja Autokeskuksen BMW-kauppiaiden 12 hengen ryhmän kanssa Matti Kujasalon näyttelyssä Galerie Anhavassa. Käynti oli osa TYKY-päivään kuuluvaa retkeä: kolme näyttelyä ja lounas, jossa oli tarkoitus purkaa kokemusta. Kaksi ensimmäistä oli mennyt vähän hapuillen, mutta varmuus oli nousussa.

Erja K. oli AMK-taiteilija, joka oli turhaan yrittänyt päästä Kuvataideakatemiaan. Hän oli myös opiskellut taidehistoriaa ja teoreettista filosofiaa. Oli hän toiminut siivoojanakin ja pitkiä jaksoja työttömänä työnhakijana. Vuosiansiot jäivät runsaasti viimeisimmän tutkimuksen osoittamasta kuvataiteilijan 16 000 euron mediaaniansioista.

Loppuvuodesta hän oli tehnyt päätöksen. Koska eduskunta päätti luokitella hänet yrittäjäksi, päätti hän ottaa riskin ja ryhtyä sellaiseksi ihan oikeasti. Hän perusti yrityksen: T:mi Taiteesta puheen ollen. Viilausten jälkeen ja isänsä avustuksella hän pääsi kaupparekisteriin.   

Idean firmaansa Erja K. oli saanut muistellessaan kokemustaan Kiasmassa keskusteluoppaana. Tälle pohjalle hän rakensi liiketoimintasuunnitelmansa (LTS) hakiessaan starttirahaa. Mukana oli pitkä lista muitakin taiteeseen liittyviä tuotteistettavia asioita. Hän oli kuitenkin laskeskellut, että panostamalla nimenomaan firmoihin ja muihin ryhmiin hän pystyisi vajaalla kymmenellä keikalla kuukaudessa rahoittamaan elämänsä, ja ehkä aikaa jäisi vielä taiteen tekemisellekin. Samalla tulisi seurattua sitä, mitä taide-elämässä tapahtuu.

Ikään kuin luonnollisina kohderyminä tuli ensin kartoitettua vammais- ja eläkeläisjärjestöjä sekä maahanmuuttajia, joiden kotouttamiseen Erja K. koki – tai itse asiassa tiesi – projektinsa sopivan erittäin hyvin. Vammaiset, eläkeläiset ja mamut saivat kuitenkin vielä odottaa. Hän oli päättänyt olla innovatiivinen ja löytää uusia ja itselleen haastavia asiakasryhmiä, kuten TE-keskuksen yrittäjäkoulutuskurssilla oli korostettu. Niinpä hän olikin varsin ylpeä onnistuttuaan saamaan kaupungin BMW-kauppiaat mukaan. Idean hän oli saanut miettiessään vähän kalliimman taiteen ostajia ja heidän mieltymyksiään. Alkuidea syntyi, kun hän muisti erään tarinan Galerie Anhavan ja Galerie Forsblomin jo vuosia jatkuneesta taiteilijoiden sielua koskevasta, väliin aggressiivisestakin taistosta. Tarinan mukaan eräs vanhempi taiteilija oli vaihtanut Anhavalta Forsblomille, koska tällä oli Turussa erittäin hyvät autokauppasuhteet, ja taiteilija sai gallerianvaihdon myötä halvalla juuri haluamansa automerkin. Myöhemmin hän oli kuitenkin palannut Anhavalle.   

”Hyvä kysymys…”, vastasi Erja K. ja piti vähän taukoa pelatakseen aikaa. ”… eikä ihan yksinkertainen.” Hän tunsi olonsa hieman epävarmaksi. Yhtäkkiä vieressä seisonut vanhempi taiteilija, jonka hän etäisesti tunsi ja jota hän oli tervehtinytkin nyökkäämällä, puuttui puheeseen ja alkoi puhua mestarillisesta simultaanikontrastin käytöstä, siitä miten väri muuttaa vieressään olevan väriä vastavärin suuntaan.

Erja K:ta harmitti, mutta hän kokosi itsensä nopeasti ja jatkoi: ”Kujasalon metodihan on siinä mielessä outo, että lopputulos on usein hänelle itselleenkin yllätys. Hän käyttää alkeellista laskukonetta tehdessään perussuunnitelmaa teippauksia varten, mutta kaavat ovat kuin alkemiaa.”

”Nämä ovat hienoja. Tällaisenhan voisi tehdä vaikka omaan konepeltiin”, totesi eräs kauppiaista ja katsoi teosluetteloa. ”Mutta hitto, tämähän maksaa saman kuin M235i”, hän totesi.

”Anteeksi?” kysäisi Erja K. ”Tämä maalaus on saman hintainen kuin BMW M235i”, selvensi kauppias. ”Siinä on kuule vähän tehoja – sen verran riittävästi, että nollasta sataan sujahtaa 4,8 sekuntiin manuaaliaskilla.”

Erja K. ei jäänyt sanattomaksi. ”On tässä maalauksessakin vähän tehoja. Jos pidät sitä kalliina, niin mieti vähän sitä, mitä se sinun ämmäsi ja tämä maksavat vertaillessasi niitä kymmenen vuoden kuluttua. Ja kumpi niistä on ylipäänsä olemassa 20 vuoden kuluttua.”

Ryhmä räjähti nauruun, ja Erja K. tiesi onnistuneensa. Lounaalla puhuttaisiin varmaan lähinnä taiteen hinnasta ja taiteesta sijoituskohteena. Sitä varten hän oli tehnyt esitöitä juuri tätä ryhmää varten. Sitten vain kirjoittamaan 350 euron (+ALV) laskua ja valmistelemaan seuraavaa keikkaa.

Paitsi, että ei hän maalamaan pääsisi vaan joutuisi valmistelemaan ensimmäistä starttirahan maksatushakemusta, joka oli toimitettava ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskukselle (KEHA-keskus).


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä