Tulosta sivuKritiikit

13.4.2016 19.32

Isyyden hämärästä - Klaus Effern ja Thomas Brezing

SoldatSe, että antaa näyttelylle nimeksi Father – Isä, luo heti kosketuspinnan, jonka varmasti jokainen voi jakaa: Jokaisella meistä on jonkinlainen suhde isään.

Thomas-Brezing-Vihaiset-miehet-jne-5
Thomas Brezing, ”Vihaiset miehet”/ ”Te avaruuden lapset, levottomat levossanne”, 2015, osa 5. (osia teoksesta)

Isyyden hämärästä 

Klaus Effern & Thomas Brezing: Father – Isä

Lapuan taidemuseo 9.2.–14.5.2016. Näyttely jatkaa matkaansa sisällöltään hieman erilaisena kesäksi 2016 Isonkyrön Vanhaan kirkkoon ja syksyllä 2016 Lauttasaaren kirkkoon sekä Kallion kirkkoon Helsinkiin 

Klaus Effernin ja Thomas Brezingin yhteisnäyttely kiinnitti huomioni ytimekkäällä nimellään. Se, että antaa näyttelylle nimeksi Father – Isä, luo heti kosketuspinnan, jonka varmasti jokainen voi jakaa: Jokaisella meistä on jonkinlainen suhde isään.

Näyttely on tyypillinen nykytaiteen näyttely sikäli, etteivät teokset osoita mitään yksiselitteistä sanomaa siitä, miten taiteilijat kokevat isän tai isyyden. Klaus Effernin puuveistokset ja Thomas Brezingin maalaukset ja taiteilijaparin yhteinen installaatio tuntuvat kertovan erityisesti taiteilijoiden omaelämäkerrallisia kokemuksia ja tarinoita.

Pilkkaaminen2
Klaus Effern Pilkkaaminen -installaatio, 2012.

Välillä teoksia katsoessa on hieman vaikea ymmärtää miten yksittäinen teos liittyy näyttelyn teemaan. Esimerkiksi Klaus Effernin Pilkkaaminen -installaatio (2012) tuo pikemminkin mieleen kiusaamisen ja jopa kiduttamisen kuin isyyden. Sama ongelma on myös etenkin taiteilijaparin yhteisellä installaatiolla, joka ei näytä juuri millään tavoin liittyvän isään tai isyyteen.

Siksi näyttelyssä alkaa hieman hermostua. Miksi taas tätä nykytaiteellista hämäräperäisyyttä? Miksi tästä isosta teemasta ei olisi voinut kertoa jotenkin isommin, selkeämmin? Olisivatko näyttelyn teokset sillä tavoin olleet enemmän jotain muuta kuin mihin nykytaiteen näyttelyissä on tottunut?  

Kun sitten huokaisee ja hyväksyy tilanteen sellaisena kuin se on, alkaa näyttely hahmottua uudella tavalla. Ehkä Pilkkaaminen -teos kertookin isästä, joka on joutunut nöyryytyksen kohteeksi? Ja Effernin Sardanapal ryhmän sotilashahmo suurelta fallossymbolilta näyttävä esine sylissään voisi olla kuva isästä, joka kokee suurta sotaväsymystä.

Soldat
Klaus Effern, Sardanapal ryhmä sotilas.

Thomas Brezingin teokset kiinnittyvät näyttelyn teemaan selkeämmin kuin Klaus Effernin veistokset. Brezingin maalausten nimet liittyvät usein suoraan isään kuten maalauksessa Hengitä isääni (2015) ja teoksessa Ei isä, etsii, isä (2015). Siinä missä Effernin veistokset tuntuvat kertovan isästä itsestään, Brezingin teokset tuntuvat liittyvän enemmän lapsen ja isän väliseen suhteeseen.

Molempien taiteilijoiden teoksista näyttää löytyvän samantyyppistä isyyden inhimillistämistä. Näyttelyn avaava teos, Thomas Brezingin maalaus Ole kiltti ja tule kotiin ennen pimeää (2015), tuo esiin huolehtivan isän, ja itse teos tuntuu monikerroksellisessa maalauksellisuudessa ja tapettimaisuudessa olevan hyvin omaelämäkerrallinen. Sitä kautta teos luo tilan, jossa myös katsoja alkaa miettiä oman elämänsä kulkua ja miten oma isä on siihen liittynyt. Siksi teos on erittäin osuva valinta näyttelykierroksen ensimmäiseksi maalaukseksi. Myös muilla Thomas Brezingin öljymaalauksilla on samantapaisia vaikutuksia. Siksi hänen voi sanoa onnistuneen erinomaisesti tavassa muokata yksityisistä kokemuksista yleisempiä.

Molemmat taiteilijat ovat ilmaisussaan hyvin rouheita. Teokset jatkavat saksalaisen ekspressionismin perinteitä ja molemmat taiteilijat tekevät sen hyvin, omalla tavallaan ja persoonallisella tyylillä. Klaus Effernin veistosten kohdalla mieleen alkaa tulla muistikuvia saksalaisesta keskiaikaisesta puunveistosta. Thomas Brezingin maalaukset ovat erityisen hyvin kiinni nykytaiteen ekspressiivisessä maalaussuuntauksessa. Hänen maalauksissaan on kerroksellisuutta, joka ei todellakaan tyhjennä teosta yhteen sanomaan isästä tai mistään muustakaan.

Näyttelyssä on yksi lisätaso, joka kiinnosti minua isyyteen liittyvän yleisemmän tason lisäksi. Isän käsite liittyy useisiin uskontoihin ja erityisesti kristinuskoon, joka on yksi kaikkein isä-keskeisimmistä uskonnoista. Tätä kristinuskoon liittyvää isyyttä löytyy etenkin Thomas Brezingin teoksista. Tiesin näyttelyyn tullessani, että Thomas Brezing on kristinuskoinen. Hän sanoo näyttelyjulkaisussa, että on löytänyt kristillisen uskonsa uudelleen. Minua alkoi kiinnostaa myös tämä: Millaista taidetta isä-aiheesta tekee taiteilija, joka myöntää avoimesti kristillisen uskonsa?

Thomas-Brezinb-Vihaiset-miehet-jne-3
Thomas Brezing, ”Vihaiset miehet”/ ”Te avaruuden lapset, levottomat levossanne”, 2015, osa 3. (osia teoksesta)

Tässä suhteessa näyttelyn mielenkiintoisimmat teokset ovat Brezingin installaatio ”Vihaiset miehet”/”Te avaruuden lapset, levottomat levossanne” (2015) ja suurikokoinen, hieno paperi ja öljyväriteos Ei isä, etsii, isä (2015). Niistä löytyy kristinuskoon liittyvää visuaalista kuvastoa ja myös kirjallista kerrontaa. Etenkin Kristus-hahmo on molemmissa teoksissa esillä usein. Edellä mainitussa näytetään rembrandtmaisia kohtauksia Jeesuksen elämästä, jotka saattavat liittyä suoraan Raamatun kertomuksiin. Tässä installaatiossa Brezing on sekoittanut öljyvärimaalausta, kirjontaa ja otteita kirjallisuudesta. Ne muodostavat kokonaisuuden ja teoksen, joka liittyy näyttelyn kaikista teoksista kaikkein selkeimmin kristillisyyteen. Installaatiosta löytyy myös ehkä suorin kuva isästä: kirjaan musteella piirretyt miehen/isän kasvot. Isä näyttää kuolleelta.

Thomas Brezingin installaatio ”Vihaiset miehet”/”Te avaruuden lapset, levottomat levossanne” (2015) vastasi kaipuuseeni, jota näyttelyyn tullessani koin ja jota olen kokenut jo pitkään nykytaiteen näyttelyissä: halua nähdä teoksia, joiden aiheet olisi esitetty jotenkin suoremmin; teoksia, jotka olisivat vähemmän hämäriä, vähemmän vihjailevimpia kadottamatta monikerroksellisuuttaan ja moninäkökulmaisuuttaan.

Pia Timberg


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä