Tulosta sivuSuomi rakensi modernin visuaalista utopiaa valloittamalla maailmaa ja koulimalla kansaa

Nojatuoli-ns.-jousituoli-1932-Alvar-Aalto-Museum_dv-247
Alvar Aalto: Nojatuoli, 1932 © Alvar Aalto -museo Kuva: Maija Holma.

Suomi rakensi modernin visuaalista utopiaa valloittamalla maailmaa ja koulimalla kansaa

 

Näyttely on visuaalisesti nautinnollinen ja jäsentynyt. Se avaa uusia näkökulmia, innostaa ja tempaa mukaansa enemmän kuin monet Suomen taiteesta, muotoilusta ja arkkitehtuurista aiemmin tehdyt esittelyt. Paikoin erityisen ajankohtainen on  kuitenkin näyttely-yhteydestä erilläänkin toimiva kirja, sekin ulkoasultaan esteettisesti toimiva ja tyylikäs.


Viiden museon yhteistyönä rakentunut hanke on laaja ja moniosainen. Kyseessä on Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä kunnianhimoisesti toteutettu kokonaisuus Modernia elämää! Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys. HAM on tuottanut sen Arkkitehtuurimuseon, Alvar Aalto -museon, Designmuseon ja Suomen Valokuvataiteen museon kanssa.


Asiantuntijoiden yhteistyön tulos on nykyajan moderni näkökulma historiaan. Nyt katsotaan takautuvasti aikaan jolloin Suomi teollistui ja urbanisoitui vähitellen kääntäen katseensa Eurooppaan, länteen. Peruskorjatut Tennispalatsin näyttelysalit ovat lähes luonnollinen paikka näyttelylle. Korkeiden kaarisalien mittakaavaa taiten hyödyntävä näyttelyarkkitehtuuri esittelee Suomen  itsenäisyyden ajan visuaalisia kehityskulkuja raikkaasti, joskin esinevalikoimaltaan paljolti tutusti.


1976_269_digi
Unto Pusa, Luhti, 1957. © HAM / Kuva: Yehia Eweis.


Näyttelyn ja koko hankkeen pääosassa on arkkitehtuurin, muotoilun, valo- ja kuvataiteen moderni Suomi 1900-luvulla – edistykseen, uuteen ja urbaaniin, vientiin ja sitä myötä myös menestykseen pyrkivä itsenäinen kansakunta. Näyttely takoo nuoren valtion suunnittelijoiden maailmanvalloituksia, mutta kirjasta nousee esille myös kriittinen punainen lanka. Visuaalinen moderni on kansakuntaista ideologiaa.


Esillä ovat taiteet, joiden kautta pieni valtio on esittäytynyt maailmalla. Kotimaassa on  koulittu kansaa ja kansalaisia, näiden hyvää makua. Ajatukseen modernista elämästä kytkeytyy tasa-arvo, ja silti uuteen uskova projekti on ollut keskiluokkainen menestystarina.


Modernismi2
Otso Pietinen, UPO Oy:n mainoskuva, 1956 © Pietisen kokoelma, Suomen valokuvataiteen museo.

Tulee mieleen, että osa vähitellen kasvaneesta ja etenkin toisen maailmansodan jälkeen moninkertaistuneesta väestöstä jäi pitkään edistyksen katveeseen. Näytteillä oleva visuaalinen esineistö on pääasiassa korkeakulttuurista.

Kansaa oli isolla ja pienellä kirjaimella, K:lla ja k:lla. Siitä muistuttaa hankkeen asiantuntija, taidehistorioitsija Harri Kalha näyttelykirjan mielikuvia jopa hilpeästi tuulettavassa artikkelissaan ”Uutta aaltoa ja arjen utopioita”, joka keskittyy lähinnä sotienjälkeisen ajan visuaaliseen kulttuuriin.


On kansaa k:lla ja K:lla huolimatta siitä, että usea sukupolvi helsinkiläislapsia on saanut käydä kansa-, kansalais- ja sittemmin kaikille yhteistä peruskoulua. Esimerkkinä on Aarno Ruusuvuoren suunnittelema avotila-betonirakennus (Roihuvuoren ala-aste, 1967), jonka aulaa koristaa Anitra Lucanderin erikokoisista ja -värisistä kangastilkuista rakentuva suuri ja abstrakti valovoimainen seinävaate, nyt HAMin näyttelyssä.


Näin on ollut huolimatta siitä, että monilla meistä K-kirjaimella alkavista on omat, jopa nostalgiset muistomme vaikkapa Alvar Aallon pien- ja kerrosasuintalojen arkkitehtuurista, Artekin huonekaluista ja valaisimista, Aino Aallon käyttölaseista, Kaj Franckin Kilta-astiastosta. Sam Vannin ja Unto Pusan maalauksista tai Wäinö Aaltosen, Laila Pullisen ja Eila Hiltusen veistoksista, ryijyistä tai Marimekon ja Vuokon vaatteista.


Modernismi-Vanni_Contrapunctus
Sam Vanni, Contrapunctus, 1959. © HAM / Kuva: Hanna Kukorelli.


Moderni elämä esittäytyy paljolti kansallisena taide-esineiden hankkeena, ja silti näyttelyn saumattomana ja itsestään selvänä viitekehyksenä on kansainvälisyys. Näyttely-yhteydessä silmiin pistää sotaan mieltyvä toisteinen käsite maailman valloittaminen.


Etenkin muotoilun ja arkkitehtuurin avulla enemmän kuin valo- ja kuvataiteella Suomi on pyrkinyt tuottamaan itsenäisyytensä merkit, toteuttamaan utopiaa, edistymään ja näkymään maailmalla, kansainvälisissä suurkatselmuksissa. Siitä todistavat toki myös monet taiteena aikoinaan esitetyt valokuvat, joilla esineistö on määritelty. Näyttely tuo esille sankaritarinat ja saavutetut voitot.

 

Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys, HAM, Helsinki, 3.3.–30.7.


Marja-Terttu Kivirinta


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä