Tulosta sivuPääkirjoitus

Maa-taide

 

Ajatukset kansallisuudesta nousevat esiin, nyt kun juhlitaan sitä, että eräs valtio katsotaan sata vuotta vanhaksi.


Missä määrin esimerkiksi kuvataiteella on kansallisuutta? Toki on joskus ollut kansallisia koulukuntia. Mutta nyt tuntuu, että ainakin ulkoiset ilmiasut, kuvataideteoksen ”tyylit taitavat olla varsin kansainvälisesti muotoutuvia – ainakin tänä modernina aikana. Kunhan täsmennetään, että ilmiasujen ”muodeilla” tarkoitetaan länsimaisen taidekäsityksen liikkeitä, maailmaa, jossa tyyleillä erotutaan muista ja edeltävästä. Aiheet eli se, mitä kuvataan luonnollisesti on usein kansallista, tai ainakin paikallista: jotakin konkreettista tästä läheltä. 

Jopa se taide, jonka on ollut ohjelmallisesti määrä tuoda näkyväksi erityisiä kansallisia piirteitä ja myyttejä, on käyttänyt kuvallisessa ilmaisussa aikansa uusia kansainvälisiä kuvallisia keinoja.


Kuvataiteen maailma on yli rajojen niin samaa, että tänä vuonna Venetsian biennalen kansallisessa paviljongissa Suomea edustaa suomalainen ja britti, jotka molemmat työskentelevät Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Heidän taiteellaan on tietty tyylillinen yhteys.


Kansainvälisyys tietona siitä kuinka ”muut” juuri nyt asioita kuvaavat, on nähty niin oleelliseksi suomalaisessa taidepolitiikassa, että on ollut tärkeää lähettää taiteilijoita ulkomaille, aikoinaan stipendiaattimatkoille, nykyään itsenäisemmin residenssijärjestelmän avulla. Siitä, mitä residensseissä taiteilija todella tekee, kerrotaan tässä lehdessä.


Erityistä kansallisuutta on siis ainakaan taiteen alueella vaikea löytää erottelun kautta, poikkeavuutena muista maista. Mutta löytyisikö se jonkin yhteisen piirteen kautta? Onko suomalaisella taiteella jokin yhdistävä tekijä? Tuskinpa. Tekijät ovat omanlaisiaan, on toki erilaisia ryhmiä, mutta varsin monia. Ainoa yhdistävä tekijä saattaa olla vielä kaikista kulttuurialankin leikkauksista huolimatta kansallisessa muistissa säilynyt usko taiteen olemassaolon merkitykseen. Melko laajalti kai vielä jaetaan ajatus siitä, että taide on tärkeää, kenties jonkin yhteisen, mutta vielä sanomattoman asian ilmaisun takia.


Kovasti seuratulla kansainvälisyydellä kun on myös se ylikuumenneen taidetalouden puoli, jonka mielipuolisia huutokauppanoteerauksia seuraten kuitenkin meilläkin aletaan vaatia sitä, että taide tulisi nähdä vain kauppatavarana.


Ajatusleikkinä vielä, mitä tapahtuisi, jos ei kaikessa hirveän kiivaasti pohdittaisikaan sitä, mikä nyt on ajanmukaisinta taiteessa, siellä ”maailmalla”. Putoaisiko suomalainen taide kehityksen kelkasta, eristäytyisi? Vai syntyisikö tänne vain eri asioista kiinnostuneiden ja eri tavoin ilmaisevien yksilöiden myötä sekalaisen rikas taidemaailma. Josta sitten muualta tultaisiin oppia ottamaan?


Pessi Rautio

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä