Tulosta sivuPääkirjoitus

Ymmärtämisen aika


ARS17-näyttelyllä on iso kattoteema, digitaalinen murros, jota silmällä pitäen näyttelyä on koottu. Sellaisessa asiakokonaisuudessa on monien kestoltaan pitkien teosten kautta katsojilla pohdittavaa. On syytä ymmärtää joka teoksen kohdalla myös kattokäsitteen yhteys kunkin omaan aiheeseen, kuten esimerkiksi syömisfetissiin, mustekalaan, teloitusvideoihin tai styroksia syövien jauhomatojen suhteeseen luksustuotteisiin. Kiasma kuitenkin tarjoaa parhaansa mukaan välineitä näiden ajatusketjujen löytämiseen, selittää. Se on näyttelypedagogiaa.


Kuvataideakatemiasta taitelijoiksi valmistuvien teokset näyttävät olevan nekin, näiden kuvataidemaailman huipulta tulevien teosten mukaisesti, yhä useammin installointeja erilaisia asioita edustavista elementeistä. Ajatusketjujen olemisen teosten taustalla aistii, mutta usein niitä ei täysin hahmota. Vastavalmistuvilta kun puuttuu vielä pedagoginen osasto, taho joka selittäisi.


Nykytaiteen teosten perustuessa yhä enemmän ajatuksellisiin rakennelmiin niiden ymmärtämiseen vaadittava aika ja ehkä vaivakin kasvavat. Ja samaan aikaan tuntuu, kuin ihmisten halu ehtiä yhtään ymmärtää muuta kuin omaa näkemystään, vähenisi.


Siitä on kysymys kai siinäkin, että ruotsalaistaiteilija Makode Linde sai toukokuussa itsensä järjestettyä teoksillaan toistamiseen kohuun rasismisyytöksistä, vaikka teokset näyttivätkin pilkkaavan juuri rasistisia stereotypioita. Afroruotsalaisten keskusjärjestön johtajaa Zakarias Zouhir sanoi: ”Taiteen pitäisi herättää ihmisissä positiivisia ajatuksia. Minun mielestäni tämä näyttely on hyökkäys värillisiä ihmisiä kohtaan, joita tällä hetkellä löytyy Ruotsista huomattava määrä.”


Positiivisia ajatuksia ei herättänyt myöskään Suomen 100-vuotisjuhlaraha, jonka liikkeelle laskeminen valtiovarainministeriön suosituksesta peruutettiin. Teloittaminen on ikävä teema itsenäisyyttä juhlistavassa teoksessa, mutta tuntuu siltä että näinä nopean reagoimisen aikoina teoksen odotusten vastaisuus teki mahdottomaksi ajatella muuta kuin sen peruuttamisen. 


Voi myös olla, että myös tällaiset odotuksiin nähden ”väärän reaktion” aiheuttavat taideteokset on tehty ajattelematta pitemmälle. Sillä, kun teos on tarpeeksi yksinkertainen, jotta se herättää nopeasti vahvan mielipiteen, on millään pedagogiallakaan enää vähän tehtävissä. Juuri siksi kai on ihan hyvä strateginen valinta tehdä teos ainakin sen näköiseksi, että se ei heti avaa kaikkia ulottuvuuksiaan.


Kun visuaalisesti asioitaan esittävien taideteosten taustalla olevia ajatuksia on vaikea nopeasti täysin ymmärtää, niin ehkä kesään rauhoittuminen antaa aikaa miettiä vaikka vain yhtä taideteosta tai näyttelyä vähän pitempään, katsella, tunnustella tunteitaan ja miettiä. Kokea osaisiko ymmärtää vähän toisin kuin tavallisesti.

 

Pessi Rautio

 

                                                                                                           

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä