Tulosta sivuKritiikit

14.9.2017 16.43

Terveisiä vaan Finlandiasta – Kesänäyttelyiden Suomi

 -6Tuhansien järvien maa ja satojen näyttelyiden satavuotisjuhlat; lukuisia näyttelyitä tuotettiin kesäkaudelle 2017. Klassikoiksi lukeutuvat omaakin juhlavuottaan viettävä Purnu, jonka ensimmäinen näyttely nähtiin 1967 tai kesäkohteeksi vakiintunut Mäntän kuvataideviikot. Näiden oheen ja rinnalle on ilmestynyt uusia varsin varteenotettavia konsepteja ja kuratointeja, kuten Totuus Suomesta Porissa.

-6
Kim Simonsson, Maja, 2017. Keramiikka, nylonkuitu, puu. Kuva: Kari Nyyssönen

Terveisiä vaan Finlandiasta

– Kesänäyttelyiden Suomi

 

FAA Finlayson Art Area, Tampere 9.6.–27.8.2017

Greetings from SUOMI, Fiskars 14.5.–24.9.2017

Totuus Suomesta (2. osa), Pori 8.7.–16.7.2017

 

Tuhansien järvien maa ja satojen näyttelyiden satavuotisjuhlat; lukuisia näyttelyitä tuotettiin kesäkaudelle 2017. Klassikoiksi lukeutuvat omaakin juhlavuottaan viettävä Purnu, jonka ensimmäinen näyttely nähtiin 1967 tai kesäkohteeksi vakiintunut Mäntän kuvataideviikot. Näiden oheen ja rinnalle on ilmestynyt uusia varsin varteenotettavia konsepteja ja kuratointeja. Totuus Suomesta Porissa oli Porin Kulttuurisäätö-kuraattorikolmikko Anna Jensen-Eliisa Suvanto-Anni Venäläinen jo aiemmin nähtyjen kesänäyttelyiden oivallinen jatke, jonka sopivan sarkastinen ote yhdistettynä notkeaan A4-formaattiin kuuluu satavuotisonnistujiin.


Finlayson Art Area, FAA 2017, puolestaan jäi edellistä vuotta kevyemmäksi sekä taiteelliselta sisällöltään että puhtaasti taiteilijoiden ja teosten määrissä. Numeraalinen sata on tosin toistuessaan kulahtanut kliseeksi jo ennen vuoden päättymistä, ja sillä yksityiskohdalla on myös varsin vähän tekemistä sisältöjen kanssa – jotka avautuvat eräänlaisena pakkona Suomen satavuotisuuteen. Fiskarsin kesänäyttely tuo terveiset Suomesta taustavoimanaan paikallinen taiteilijaosuuskunta ONOMA.


-7
Lulu Halme, Tervetuloa?, 2017. Sekatekniikka. Kuva: Pekko Vasantola

Ryhmänäyttely Greetings from SUOMI on taiteilijapari Petri Ala-Maunuksen ja Minna Suoniemen kuratoima kokonaisuus, jossa he malttavat kutsua muut kuin itsensä näyttelyn taiteilijoiksi. Se kielii ammattimaisesta itsetunnosta sekä taiteilijoina että kuraattoreina, kun ansioituneet ja taiteellisesti osaavat jättäytyvät itse sisällön tuottajista pois. Kyllä täältä Suomesta taiteilijoita löytyy, ja vakuuttaviakin, tuntuvat kuraattorit esittävän myös johdantotekstissään: ”Parasta on, että täällä on ihmisiä, jotka tekevät erilaisia asioita ja näkevät asioita eri tavoin. Sama pätee taiteeseen – joku haluaa purra, toinen halata ja joku kolmas haluaa nähdä sen kauneuden.”


-8
Maikki Pekkala, Hiljaisten miesten laakso, 2017. Kuva: Kaarne Photography


Ilman sen suurempia ylisanoja ollaankin rennosti asian ytimessä, joka taiteessa parhaimmillaan kukoistaa: erilaisuus ja moninaisuus visuaalisina esityksinä monien taiteilijoiden tuottamina: suomalaisuus on irti stereotypioista.

Näyttely tarjoaa (kesä)kohteena tasoja, jotka ylittävät pelkän taiteen hard core -pyrkimyksen. Se sisältää toki suomalaisen kuvataiteen ansioituneita taiteilijoita ja meritoituneita vakionimiä, mutta myös muuta, myös paikallista osaamista korostaen. Ja ennen kuin pureutuu taiteilijoihin, voi ilman mainosmieltäkin huomioida paikan hengen Suomen maantieteessä: Fiskarsin alue kulttuurisena, historiallisena ja taloudellisena paikkana tarjoaa vielä jotakin lisää itse taiteen päälle – paikassa on pienuudessaankin syvyyttä.

 

Maaria Salo


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä