Tulosta sivuKritiikit

25.10.2017 20.07

Rajat kiinni – vai auki?

rajat_kiinni_-kansiOn the road -tyyppinen, päiväkirjamainen matkadokumentaatio onnistuu ottamaan myös lukijan matkalle. Pieteetillä litteroidut keskustelut – ja matkan seikkailut – avaavat hanketta sisältä käsin, joskin kriittisestä näkökulmasta voi myös kyseenalaistaa kahden valkoisen miehen hotellielämän niin sanotusti taiteen vuoksi; pakolaisongelmalla ratsastaen.

rajat_kiinni_-kansi
Riiko Sakkinen – Pauli Sivonen, Rajat kiinni, Ulkoasu: Timo Jaakola, Parvs, 2017.

Rajat kiinni – vai auki?

Riiko Sakkinen – Pauli Sivonen, Rajat kiinni, Ulkoasu: Timo Jaakola, Parvs, 2017

Rajat kiinni -julkaisu on kiinteästi yhteydessä kuvataiteilija Riiko Sakkisen samannimiseen näyttelyyn Serlachius-museossa Mäntässä. Mutta sen lisäksi, että se pragmaattisesti toimii perinteisenä näyttelykatalogina, kirja on samanaikaisesti oma itsenäinen teos, jota voi lukea vaivattomasti myös näkemättä näyttelyä.


Taiteilija Riiko Sakkinen ja kuraattori Pauli Sivonen ovat työskennelleet työparina. He matkustivat Euroopan rajoille: Gibraltarin salmen molemmille rannoille Ceutaan ja Melillalle, edelleen Lesbokselle, Balkanille sekä Englannin kanaalin rannalle Calais’iin. Rajat kiinni -projekti pureutuu pakolaiskriisiin taiteellisena näyttelykokonaisuutena ja kirjaa ylös konkreettisesti näillä Euroopan reuna-alueille tehdyt kaksikon matkat. On the road -tyyppinen, päiväkirjamainen matkadokumentaatio onnistuu ottamaan myös lukijan matkalle. Pieteetillä litteroidut keskustelut – ja matkan seikkailut – avaavat hanketta sisältä käsin, joskin kriittisestä näkökulmasta voi myös kyseenalaistaa kahden valkoisen miehen hotellielämän niin sanotusti taiteen vuoksi; pakolaisongelmalla ratsastaen. Kun eriarvoisuus on hallitsemattoman maahanmuuton ytimessä, Sakkisen ehdotus rajojen täydellisestä avaamisesta ja niiden poistamisesta näyttäytyy kauniina, mutta epätodellisena idealismina. Taiteena se taitaa siltikin onnistua kannattelemaan itseään tässä projektissa.


rajat_kiinni_1


Riiko Sakkinen pukeutui provokaattorin viittaan jo varhain, eikä ole sitä ainakaan itse harteiltaan poistanut. Tämä on ilmeistä myös nyt: mainosmateriaalin ja populaarikulttuurin symbioosi kuvan ja tekstin yhdistelminä on tuottanut julisteenkaltaisia kuvia, jotka kantavat myös kirjan visuaalista painoa. Sakkisen teoksille kirja formaattina istuu hyvin, sillä teoksiin voi syventyä ajan kanssa. Kuvien kollaasinomainen rakenne, jossa teksti ja kuva liittoutuvat yhteen käänteisin merkityksin ja kulttuurien törmäyskurssina, toimii kirjassa ansiokkaasti. Teoksia valaisevat kirjalliset selitykset ovat relevantteja kuvanlukemisen koordinaatteja. Onnistuuko taide tuomaan esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ollen poliittisesti aktiivinen? Kaksikon keskustelut valottavat  molempien näkemyksiä vältellen yksinkertaisia totuuksia. Sakkinen: ”Minä olen taiteilija, ei minun tehtäväni ole tehdä reaalipolitiikkaa. Minun tehtäväni ja kyseenalaistaa ja kärjistää.” Sisältö ajankohtaisuudellaan, laajuudellaan sekä kiistanalaisuudellaan antaa potkua projektiin.


Tämä julkaisu (ja näyttely) ovat monella tavalla erikoinen hanke, jonka taloudellista puolta voi moni  katsella vinoon ja vihreänä. Poikkeuksellinen se on myös kuratointiprosessina, jossa taiteilijan aineiston keruu tapahtuu kuraattorin silmien alla. Julkaisu mahdollistaa projektin kronologisen havainnoimisen ja havainnollistamisen; sen tarkoituksellinen tai tarkoitukseton läpinäkyvyys kutsuu  lukijan mukaan. Sanasta sanaan käytyjen keskustelujen, konseptin ja sisällön muutokset ja vaiheet ovat myös kiinnostavia, kuten kahden poliittisen suomalaistaiteilijan – Gallen-Kallelan ja Sakkisen –  rinnastaminen, lähtökohdan kehittyminen -  ja sen hylkääminen.

 

Maaria Salo

 

(Lue lisää vuoden taidekirjojen arvioita Taide-lehdestä 5/2017)


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä