Tulosta sivuKritiikit

13.12.2018 22.52

Leikkivän mielen ja kaikkeuden onnistunut vuoropuhelu

mmaasalo_lapinlahti_01Yksi suomalaisten kuvataiteilijoiden toimintastrategia ainaiseen näyttelytilojen puutteeseen on nomadismi. Kun jossain vapautuu entiseen käyttöönsä soveltumaton, purkua tai remonttia odottava kiinteistö, kuvataiteilijat ottavat usein tilan haltuun ja toimivat siinä niin kauan kuin taas tulee lähtö.

mmaasalo_lapinlahti_01
Mikko Maasalo, maalaus, 2018, gesso ja akryyli levylle, 81 cm × 69 cm

Leikkivän mielen ja kaikkeuden onnistunut vuoropuhelu

”When Most I Wink, Then Do Mine Eyes Best See...”, Galleria Lapinlahti, Helsinki, 7.–25.11.2018

 

Yksi suomalaisten kuvataiteilijoiden toimintastrategia ainaiseen näyttelytilojen puutteeseen on nomadismi. Kun jossain vapautuu entiseen käyttöönsä soveltumaton, purkua tai remonttia odottava kiinteistö, kuvataiteilijat ottavat usein tilan haltuun ja toimivat siinä niin kauan kuin taas tulee lähtö. Usein apurahatahokin ymmärtää tämän aktiivisuuden hedelmöittävän arvon.

Lapinlahden mielisairaalan taival hoitolaitoksena päättyi 2007. Vapaat toimijat löysivät tämänkin rakennuksen pian. Galleria Lapinlahti avattiin vuoden 2016 kesäkuussa. Perustaja oli muutaman vuoden toiminut taiteilijakollektiivi Kunsti.


Ryhmä halusi antaa tilaa kokeileville ja epäkaupallisille taideprojekteille. Galleria Lapinlahti ehti toimintansa aikana järjestää 82 näyttelyä, joihin osallistui 233 taiteilijaa ja vakiinnuttaa paikkansa Helsingin näyttelykartalla. Toiminta päättyy vuoden 2019 tammikuussa rahan puutteeseen. Kunstin toiminta edisti kaupunkikulttuuria niin merkittävästi, että Uudenmaan taidetoimikunta huomioi sen kuluvan vuoden taidepalkinnolla.


Väre,installaation osa.HanneIvars
Hanne Ivars, Väre, 2018, installaatio, sekatekniikka. Kuva: Antti Keitilä


Galleria Lapinlahden lopunaikojen viimeisimpiä näyttelyitä on Denise Zieglerin, Mikko Maasalon, Antti Keitilän, Hanne Ivarsin ja tanskalaisen Peter Holmgårdin vuodesta 2005 yhdessä esiintyneen ryhmän näyttely. Sen toiminta on viiden toistensa tekemistä hyvin ymmärtävän ja välillä toisiinsa sulautuvankin toiminnan kiteytymä. Nimensä se on lainannut William Shakespearen 43. sonetista, joka alkaa: ”Silmät ummessa näen parhaiten,...” (suom. Kirsti Simonsuuri). Ryhmän prosesseissa näyttelypaikalla on erityinen merkitys; kulloisessakin tapauksessa virittäydytään sopivalle aaltopituudelle.


AnttiKeitila.Pyorre2
Antti Keitilä, Pyörre II, 2018, noki paperille, 60 × 60 cm


Carl Ludvig Engelin suunnittelema, 1841 valmistunut  sairaalarakennus on kasannut itseensä sekä aineetonta että materiaalista historiaa. Helsingin kaupunki etsii suojellulle rakennukselle uutta toimijaa ja tässä prosessissa ympäristön ja arkkitehtuurin vaiheet tutkitaan perusteellisesti. Tämä myllerrys näkyy alueen ulko- ja sisätiloissa, joista esiin nostettujen, ajan myötä syntyneiden kerrosten runsas installaatio seinissä ja lattioissa viittaa tahattomasti ihmismielen kerrostumiin.


Silmät ummessa jne. -ryhmä ui Lapinlahden latautuneeseen retromaailmaan luontevasti. Kaikkeutta liikuttelevat suuret voimat ovat läsnä ja ne mitoittuvat ihmisen toimiin, jotka ovat aina keskeneräisiä ja tahattomia leikin tapaan.


(Lue koko arvio Taide-lehdestä 6/18)


Jaakko Rönkkö


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja